Vimma laulaa
Eräs lukiokiireitten keskellä elävä oppilaani taannoin
sanoi, että laulamisen hetkellä hän onnistuu olemaan täysin läsnä tässä
hetkessä. Kun hän laulaa, milloin silmät kiinni hiljaa hyräillen, milloin
täysillä vetäen rakastamaansa laulua -
tuona hetkenä hän tuntee olevansa kokonaisvaltaisesti ja täysin läsnä tässä hetkessä, ilman koepaineita, ilman tunnetta omasta
riittämättömyydestä tai sosiaalisista huolista.
Tuo ajatus pysäytti. Niin, aivan totta, mietin. Kovin monen asian äärellä emme tosiaan ole niin kokonaisvaltaisesti tässä ja nyt. Urheillessa, no jaa, siinäkään sielumme ei välttämättä soi sulomielikuvia hien huurussa….
Laulaessa olemme kokonaisia ja täysin yksilöllisiä. Koemme läsnäoloa itsemme kanssa, mutta
tavoitamme silti jotain itseämme suurempaa ja ihmeellisempää. Musiikin, tekstit, sen maailman, mitä kukin
meistä haluaa ilmaista uniikilla äänellään.
Laulun opiskeleminen. Se on viitsimistä ja retkellä olemista kehitettäessä tätä ainutlaatuista
lahjaa itsessään, jotta vimma ja valo - jokaisella omansa - entisestään saisivat elämän maistumaan
paremmalta oman äänen ja itsen sisällä.
------------
Laulamisessa ei ole hyvää tai huonoa ääntä. On vain ääniä
jotka kehittyvät. Ei myöskään ole hyvää
tai huonoa tavoitetta: joku haluaa
oopperalaulajaksi ja ammattimuusikoksi, toinen haluaa löytää oman juttunsa lauluja
tekemällä ja niitä laulamalla, kolmas
haluaa uskaltautua Voice of Finlandin karsintaan, neljäs vain päästä esiintymisjännityksestä
eroon jotta voisi edes kerran näyttää rohkeutensa vaikkapa vain itselleen. Viides haluaa laulaa kuorossa tai lauluyhtyeessä. Tai bändissä. Kuudes
tähtää omaan konserttiin isän viiskytvuotispäivillä, joku haluaa vain oppia käyttämään ääntään terveesti
ja oikein niin, että kurkku ei tule kipeäksi kun laulaa.
Lähes kolmenkymmenen vuoden kokemus Keskisen Uudenmaan Musiikkiopiston laulunopettajana
on tuonut eteeni kaikkia edellä mainittuja tavoitteita. Sekä monenlaisia ääniä.
Mukana on ollut niitä, jotka heti
ilmoittavat haluavansa oopperalaulajiksi (ja siinä onnistuneet), mukana on ollut tangoprinsessaksi
haluava (ja siinä onnistunut), ääntään aktiivisesti
käyttäviä teatterilaisia, kuorolaisia, musiikkilukiolaisia,
tavallisia opiskelijoita, niitä jotka haaveilevat äänenkäytöstä ammattina… ja
ihan vaan niitä, jotka haluavat laulaa! Jokainen tavoite on yhtä tärkeä,
jokainen laulutunti on yhtä mielenkiintoinen retki kohti tavoitetta.
Ei ole hyvää tai huonoa ääntä, ei hyvää tai huonoa
tavoitetta. Ja mikä tärkeintä: kaikki kehittyvät.
Hienointa työssäni
(monien mahtavien asioiden ohella)
on saada kulkea matkaa yhdessä ainutlaatuisten persoonallisuuksien ja
äänten kanssa kohti noita erilaisia tavoitteita, joita yhdessäkin luodaan ja
hahmotetaan. Eikä oikeastaan tarvitse
edes tietää mitä ääneltään haluaa. Ainakaan aluksi. Mennään hetki ja tunti kerrallaan. Kun oppilas alkaa oppia, ääni alkaa kulkea,
alkaa oma persoonakin vahvistua ja oma
juttu – se mitä itse haluaa ääneltään –
näyttää pikkuhiljaa siipiään. Noihin
löydön hetkiin kiteytyy kristalliset aarteet: ilo, vimma, ja näky eteenpäin menemisestä elämässä tälläkin tavalla.
// Satu Kaarisola-Kulo, laulun opettaja
*******************************************************
Iloa elämään!
Kuten varmasti kaikilta lapsilta, myös minulta kysyttiin miksi aion tulla isona. Lapsuuden kirjassani lukee että halusin joko sairaanhoitajaksi kuten äitini tai jazzlaulajaksi. Isäni soitti trumpettia ja kotonani kuunneltiin paljon kaikenlaista musiikkia.
Varmasti nykyisessä työssäni laulunopettajana pystyn jollakin tavalla toteuttamaan näitä lapsuuden haaveitani. Vaikkei laulun opettaminen ole varsinaista hoitotyötä eikä toisaalta pelkkää laulamistakaan, koen voivani toteuttaa itseäni melkolailla kokonaisvaltaisesti.
Vuosi vuodelta koen oppilaat innostavina, laulamisen mielenkiintoisena ja musiikin kaikkine piirteineen omakseni. Lisäksi olen oppinut päivittäisen harjoittelun rutiinin, mitä en aluksi osannut.
Olen oppinut myös paljon pianon soittamisesta ja osaan nykyään jonkin verran jopa säveltää.
Jokainen oppilas on ihana omalla tavallaan. Laulaminen ja musiikki on voimakkaasti ihmisiä yhdistävä tekijä. Äänen etsiminen ja yhä ylemmäs pyrkiminen on yhteinen asia oppilaalle ja opettajalle. Opettaja kannustaa oppilasta ja koen asian myös päinvastoin.
Kysyin oppilaitten ajatuksia, voidakseni tarkemmin kertoa millaista laulutunneilla heidän mielestään on.
Listaan tähän muutamia asiota:
- Ääni on kehittynyt. Pystyy laulamaan jotain mitä ei aiemmin pystynyt.
- Nuottien lukeminen ei enää pelota ja on helpottunut. Ja on jopa mukavaa.
- On tullut itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia esiitymisistäkin.
- Porukalla laulaminen on myös usein kivaa.
- On tullut uusia ajatuksia.
- Tunne että saa tukea mahdollisiin jatko-opintoihin.
Kirjoitukseni otsikko tuli myös yhdeltä oppilaalta. Ja sai toistenkin kannatuksen.
Sitä on laulaminen ja laulutunnit. Iloista yhdessäoloa musiikin ympärillä.
// Taina Lehto, laulun opettaja
**************************
Musiikkiopiston ensi lukuvuoden hakuaika alkaa 6.4.2017. Ilmoittaudu mukaan laulamaan!
Laulua voi musiikkiopistolla harrastaa avoimessa musiikkiopistossa sekä taiteen perusopetuksen muodossa. Taiteen perusopetuksen valintatestit järjestetään 16.5.2017 Järvenpäässä. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.kum.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti